Etulinjassa

Taistelu osaavempien opiskelijoiden puolesta jatkuu edelleen, tällä hetkellä sekä Ohjelmoinnin peruskurssilla (osa 2) Aalto-yliopistolla että Human-Computer Interaction-kurssilla Helsingin yliopistolla.

Ensi maanantaina tapaan ohjelmointikurssin opiskelijat ensimmäiseen kertaan kuukauteen ja katson, mitä he ovat saaneet aikaiseksi. Suurinta osaa en ole siis nähnyt välissä, vaan opiskelijat ovat puurtaneet töitä hyvin itsenäisesti. Ohjausta toki olisi saanut viikottain, mutta suurin osa ei ainakaan minun ryhmässä ole käynyt. Perinteisesti tämän välitarkastuksen aika on ollut vain herätellä opiskelijoita, että työn pitäisi edetä — ja odotan sitten, että kuinka moni tyyppi aloittaa maanantaina kertoen, että koodia tuli tehtyä tuossa viikonloppuna.

Tämä on siis melko vapaa ja valvomaton työskentelytapa, missä on omat haittansa ehdottomasti. Mutta, ainakin tämä opettaa ohjelmoinnin lisäksi oman työn suunnitteluun ja aikataulutukseen — mielummin itse vetäisin jotain säännöllisempää kohtaamista opiskelijoiden kanssa…

Human-Computer Interaction-kurssilla taas olen ainoa assistentti ja pystyn määrittelemään melko vapaasti työskentelytapoja ja muokkaamaan tehtävänantoja. Ensimmäinen havaintoni toki on ollut, että hyvien tehtävänantojen tekeminen on haasteellista: haluan, että niissä jää tilaa omalle oivallukselle ja osaamisen näyttämiselle, mutta ensimmäisen viikon jälkeen huomasin, että omaa vaatimustasoaan kannattaa määritellä suoremmin, vaikkei kädestä ohjaisi miten tehtävä pitäisi ratkaista.

Suurempi kysymys Human-Computer Interaction-kurssilla on katoavat opiskelijat. Kurssin Moodleen asti on päässyt 39 opiskelijaa, ensimmäisen viikon tehtäviä palautti 32 ja nyt toisen viikon tehtäviä 27 opiskelijaa. Jokaisessa välissä tietenkin on lähetetty sähköpostia, että mitäs tässä on tapahtunut ja toivonkin, että tuosta 27stä noustaisiin vielä parilla opiskelijalla. Silti hukkuvat opiskelijat aina mietityttää, olisiko ohjausta pitänyt tarjota enemmän, onko tehtävänannot olleet liian epämääräiset tai onko kurssi liian vaativa? Vai, onko opiskelijoilla vaan keväisesti kovin kovin kiire…