Uliuli!

Kurssilla on päästy kuuluisaan toiseen kierrokseen, missä tehtävät vaikeutuvat. Vaikeusasteen kohoaminen todella näkyy, vaikka en edes tällä viikolla pyörittänyt laskareita. Kävijämäärät nousevat ja ruuhkaakin on, ja mitä olen kuullut, niin hämmentyneitä assareita.

Yksi ongelma on, etteivät ihmiset mieti sitä ratkaisua etukäteen. Tämä mielikuva ainakin minulle aina välillä jää. Sitten lähdetään fiiliksellä koodaamaan, huomataan pari ikävää erikoistapausta, laitetaan erikoistapausten hallintaa ja sataa riviä myöhemmin mietitään, että miksi tämä ei vieläkään toimi kunnolla. Ja, hyvä jos edes itse muistetaan, miten koodi toimii täysin.

Toinen ongelma, varsinkin irkin kautta, tuntuu olevan, etteivät ihmiset edes kuuntele. Vihjeet testaustapojen muutoksista, koodin siistimisestä tai melkein mistä tahansa muusta kaikuvat kuuroille korville. Parhaimmillaan asiaa pääsee jankkaamaan, jolloin minulla ainakin alkaa pinta kiristymään, varmasti myös siellä ruudun toisella puolella.

Noin kokonaisuudessaan, nämä on niitä viikkoja, kun miettii, miksi koskaan edes hakeuduin assariksi…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: