Archive | helmikuu 2012

Kitinää

Kurssin varsinaiset tehtäväkierrokset päättyivät siis. Edessä on projektin tekeminen, joka alkoi ensimmäiseksi suunnittelulla ja suunnitelmien palauttamisella. Tuokin palautus on jaettu kahteen osaan, ensisijaisesti että kumpaakin palasta tulisi mietittyä ja tehtyä se tarpeeksi ajoissa. Vaativampi tekninen suunnitelma oli noista jälkimmäinen palautus, sitä ennen palautettiin yleissuunnitelma.

Opiskelijat kovasti valittelivat, että aikaa ei ole tarpeeksi. Kyllä, olen itsekin ollut siinä tilanteessa, että useamman kurssin harjoitustehtävät pitäisi palauttaa ja pitäisi venyä suuntaan jos toiseen. Mutta, väitän kovasti, että tuossa ensisijaisesti on kyse opiskelijoiden omista valinnoista ja ajanhallinnasta. Viimeinen kierros venyi monella liian myöhään ja sitten tämä suunnitelma tuli kuin puskasta.

Hyväksytään, meidän osalta viestinnässä myös on taas kerran epäonnistuttu. Monet tuntuvat stressaavan liikaa suunnitelmasta, varmaan koska siitä annetaan arvosana. Suunnitelman varsinainen tarkoitus on vain näyttää, että on hahmoittanut tehtävän oikein ja että on about hajua siitä, että mitä lähtee tekemään ja miten niitä pitäisi tehdä — saada siis opiskelijoita ajattelemaan hommaa ja myös ohjattua opiskelijaa oikeaan suuntaan tekemisessä. Sen ei tarvitsisi olla valmis, mutta monet selvästi panostaa siihen vähän liikaa: suunnitelma kirjoitetaan itseään varten, ei meitä assareita. Ja, sivuilta puuttuu edelleen esimerkit hyvistä projektisuunnitelmista, jospa tänä vuonna muistaisi laittaa noita sivuun ja pyytää lupia julkaisemiseen…

Kitinässä ärsyttävintä tosin on, ettei se ruoho kovin paljon vihreämpää aidan toisella puolella ole. Heti palautusajan jälkeen, perjantaina viiden aikaan käytin noin tunnin omien assaroitavien metsästämiseen, kun oli puututtuvia palautuksia ja puuttuvia ajanvarauksia.

Sunnuntaina käyn läpi ohjattavien opiskelijoideni suunnitelmat, yhteensä 20 työtä ja valmistaudun kommentoimaan niitä maanantaina. Koska olen assaroinut jo useamman vuoden, niin näitä lukee hyvin liukuhihnalta ja aikaa menee varmaan vain neljä tuntia. Samat ongelmakohdat ovat niin tuttuja vuodesta toiseen — tästä ehkä seuraavassa kirjoituksessa.

Ja tietenkin tämän kaiken päälle meillä assareillakin on muutakin kuin tämä kurssi hoidettavana: on töitä, opiskelua, muita kursseja, harrastuksia, ihmissuhteita, … Ihan kuten niillä opiskelijoilla.

Eniten pohdin, että mistä ihmeestä lisää aikaa voisi repiä: tenttiviikko siintää nurkan takana, ja sille ajalle ei voi laittaa henkilökohtaista ohjausta. Tenttiviikon jälkeen ollaankin jo uuden periodin puolella, eli projektin koodaukseen olisi jäänyt varsin vähän aikaa. Toisaalta kierrokset, jos nyt ei ensimmäistä kierrosta lasketa, ovat kyllä pitäneet ihmiset kiireisinä, ja siellä on tietoisesti jatkettukin joitain aikarajoja, että ihmiset saisi harjoitustehtävät tehtyä.

Mainokset

Uliuli!

Kurssilla on päästy kuuluisaan toiseen kierrokseen, missä tehtävät vaikeutuvat. Vaikeusasteen kohoaminen todella näkyy, vaikka en edes tällä viikolla pyörittänyt laskareita. Kävijämäärät nousevat ja ruuhkaakin on, ja mitä olen kuullut, niin hämmentyneitä assareita.

Yksi ongelma on, etteivät ihmiset mieti sitä ratkaisua etukäteen. Tämä mielikuva ainakin minulle aina välillä jää. Sitten lähdetään fiiliksellä koodaamaan, huomataan pari ikävää erikoistapausta, laitetaan erikoistapausten hallintaa ja sataa riviä myöhemmin mietitään, että miksi tämä ei vieläkään toimi kunnolla. Ja, hyvä jos edes itse muistetaan, miten koodi toimii täysin.

Toinen ongelma, varsinkin irkin kautta, tuntuu olevan, etteivät ihmiset edes kuuntele. Vihjeet testaustapojen muutoksista, koodin siistimisestä tai melkein mistä tahansa muusta kaikuvat kuuroille korville. Parhaimmillaan asiaa pääsee jankkaamaan, jolloin minulla ainakin alkaa pinta kiristymään, varmasti myös siellä ruudun toisella puolella.

Noin kokonaisuudessaan, nämä on niitä viikkoja, kun miettii, miksi koskaan edes hakeuduin assariksi…