Kynä ja paperia

Olemme nyt siirtyneet ohjelmointikurssilla siihen vaiheeseen, että opiskelijoiden kysymykset ovat syvällisempiä: ne käsittelevät keskeisten algoritmien toimintaa, ratkaisutekniikkaa ja käsitteitä. Esimerkiksi tällä hetkellä olion ja olion kentän välinen ero on suurimpia esiin nousevia ongelmia.

Ongelmanratkaisun selostamista Kallinin, Kampparin ja Sihton Fortran-oppikirjassa (1974). Kurssilla valumme hitaasti ja varmasti siihen, että autamme opiskelijoita enemmän teoreettisessa puolessa, eli ongelmanratkaisun hahmoittelussa

Nykyisin olenkin varustautunut laskareihin aina kynä ja paperin kanssa, ratkaisun luonnostelu ja hahmottelu paperille on minulle luonnollinen tapa selittää, mitä kannattaisi tehdä. Myös koodin lukeminen yhdessä rivi riviltä on tärkeä osa työkalupakkia.

Mutta, mitä laskareissa sitten tapahtuu käytännössä? Ehkä harmikseni voin sanoa, että ei kovinkaan paljon, me pyöritetään siellä peukaloita ja irkataan. Maanantai on päivä ennen kierroksen sulkeutumista, ja meillä on varattu peräti kolme assaria sinne – mutta suurta yleisöryntäystä ei ole ollut ja asiakasjono on pysynyt hallussa.

Kierrän siis ihmiseltä toiselle, kuuntelen, mitä opiskelija on tehnyt ja sitten kyselen asioita. Sitten koetan ymmärtää, mikä on ongelma, onko jokin ohjelmoinnin perusrakenne hukassa, onko ratkaisutapa hassu vai onko tehtävänanto vain luettu pintapuoleisesti. Ja sitten suherran paperille epämääräisiä kuvioita ja nuolia, jopa pseudokoodia. Ja, kyllä se tehtävä yleensä siitä avautuu myös, pala palalta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: