Tunnelmia Helsingin yliopistolta

Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen blogissa on juuri tarina ohjelmoinnin peruskursseista siellä. Meillä* Aalto-yliopistolla on tietenkin vähän erilaista, mutta silti kirjoittelen muutaman ajatuksen ylös.

Ratkaisu, jota tuolla kutsutaan kisällioppimiseksi, on omien kokemuksieni valossa varsin hyvä ja samankaltaisia piirteitä on meidän laskuharjoituksissa — jotka siis vastaavat pajatoimintaa: tulla ja mennä saa, kuten haluaa — me olemme paikalla, vastaamassa kysymyksiin ja kommentteihin. Sen lisäksi tärkeä auttamisen foorumi on kurssin irkkikanava, josta kirjoittelin jo aikaisemminkin. Irkissä se kiintoisa piirre on, että laskuharjoitustilaisuuksiin verrattuna kaverien apu (peer-support) on yleisempää, koska kaikki kuitenkin pohtivat samoja ongelmia. Laskuharjoitustilanteessa varsin normaalia on kiertää neuvomaan ihmisiä saman ongelman kanssa, yleensä peräkkäin. Ehkä tästä myöhemmin lisää.

Mutta, tekstissä kysytään monia hyviä kysymyksiä, joita kannattaa pohtia:

Kuinka monta kertaa olet kysynyt pajassa neuvoja vieressä istuvalta, sen sijaan että odottaisit ohjaajaa apuun? Kuinka usein olet huomannut, että jo pelkkä kysymyksen muotoilu jollekin toiselle ja koodin ääneen lukeminen auttaa vastauksen löytämiseen? Autolla ajaessa puhutaan vauhtisokeudesta — mikä termi sopisi siihen, ettei kovaa koodatessa huomata pulmia omassa koodissa? Koodisokeus?

Ainakin itse olen monta kertaa koodatessa hoksannut tuon ääneenpuhumisen merkityksen debuggauksessa, ja siksi yksi yleisin kysymykseni kun saavun assaroitavan luokse onkin ottaa selkoa siitä, mitä ohjelma tekee: tarvittaessa simuloimalla yhdessä, usein vain siten, että assaroitava kertoo nopeasti yleiskuvan siitä, mitä on tapahtunut, ja itse pystyn koodia lukemalla katsomaa, että onko kuvaus suunnilleen oikein: välillä se bugi löytyy ihan tällä sanallisella kuvailulla.

PS. Toivon kovasti, että joku päivä täällä kuulisi myös aitojen paja-assareiden näkemyksiä maailman menosta; aika monia olen koittanut jo lirkutella — mutta, aina saa myös tarjoutua vapaaehtoiseksi.

* Meillä on tässä kohtaa huvittava termi — olen Helsingin yliopiston opiskelija, ja assarijoukkomme on muutenkin hakenut vahvistuksia tietotekniikan opiskelijoiden ulkopuolelta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: